CIA. Kolme kirjainta, jotka useimmat liittävät erään suurvallan tiedustelupalveluun. Samalla nuo kirjaimet kuitenkin muodostavat myös tietoturvan perustan: Confidentiality, Integrity, Availability. Eli luottamuksellisuus, eheys ja saatavuus.

Tiedon on siis pysyttävä vain niiden hallussa joilla on siihen oikeus, sen on oltava yhtenäistä, eli tiedosta ei saa puuttua osia ja sen lisäksi tiedon on pysyttävä saatavilla. Siinä tiedon turvaamisen perusvaatimukset.

Tässä kirjoituksessa otan kantaa tiedon saatavuuteen, sillä se on juuri tähän aikaan vuodesta monen yrityksen ongelma. Eikä ainakaan lähitulevaisuus ole tuomassa siihen parannusta.

Kun kirjoitin tätä yöllä itsenäisyyspäivän tienoilla, kattopelti paukkui tuulessa, nurkissa humisi ja valot räpsyivät. Niin, sähkön saanti oli jälleen kerran veitsen terällä, näin oli jo kolmas kerta viikon sisällä. Ja se on tietoturvaongelma – tiedon saatavuus on jatkuvan uhan alla. Ilman sähköä en pääse käsiksi mihinkään mikä on verkossa, en sen enempää henkilökohtaisiin sähköposteihini kuin työpaikkani järjestelmiin etäyhteyksien avulla.

Hieno tavoite teoriassa, mutta…

Valtioneuvosto asetti vuonna 2008 tavoitteeksi, että käytännössä kaikki vakinaiset asunnot, mikä kattaa yli 99 % väestöstä, sekä yritysten että julkishallinnon organisaatioiden vakinaiset toimipaikat ovat vuoden 2015 loppuun mennessä enintään kahden kilometrin etäisyydellä 100 megabitin yhteyden mahdollistavasta valokuitu- tai kaapeliverkosta.

Hieno tavoite, mutta tässä Suomen valtio lähti aivan väärästä kohtaa liikkeelle. Eihän taloakaan yleensä rakenneta, ennen kuin tontille on vedetty tarpeellinen kunnallistekniikka.

Ilman sähköä ei se kaikenkattava 100 megabitin verkkokaan toimi, ei sitten millään. Sen ovat huomanneet varmasti monet näin syksyisin erityisesti isojen kaupunkien ulkopuolella. Sähkökatkokset vaikeuttavat yhtälailla yritysten toimintaa, kuin kolauttavat monen nuoren nettinatiivin maailmaa World of Warcraftin, Facebookin, Messengerin tai jonkin muun pelin tai palvelun ollessa poissa pahimmillaan vuorokausia. Tämä on siis erityisesti pienten kaupunkien ja haja-asutusalueiden arkipäivää – iso osa nettiyhteyskatkoksista johtuu huonosti toimivista sähköverkoista. Jopa täällä yli 20 000 asukkaan Valkeakoskella sähköt pätkivät taajama-alueella aina kun hieman kovemmin tuulee tai puiden oksille kertyy lunta.

Tässä nouseekin esiin Fingridin ja alueellisten sähkölaitosten merkitys koko maamme nettiyhteyksille. Miten saisimme sähköverkoista luotettavampia ja sen kautta myös nettiyhteyksistä toimivampia? Luonnollisesti kaivamalla kaapelit maahan. Nykyisillä laitteilla jotka samaan aikaan kaivavat kaapeliuraa ja laskevat kaapelia maahan, työ käy juoheasti. Mutta se edellyttäisi isoja investointeja sähköyhtiöiltä.

Tässä pitäisi valtion tulla apuun – ennemmin tavoitteena tulisi olla sähkön saanti maamme yrityksiin ja talouksiin 24/7, vuoteen 2015 mennessä, kuin 100 megan laajakaista.

Yritysten onkin syytä panostaa myös mobiiliverkon käyttömahdollisuuksiin, yhtä lailla kuin yksityisten, sillä sähkökatkon sattuessa mobiiliverkko usein toimii vielä tuntikausia kiinteän verkon ollessa nurin.

Mutta näin ei voi jatkua. Henkilökohtaisesti olen valmis maksamaan sähköstä hieman enemmän, jos saan sitä asuntoomme katkotta 24/7. Tämänhetkinen tilanne kun on se, että joudun hankkimaan muutaman UPS-laitteen sähkökatkosten varalta. Jos olisin yrittäjä, hankkisin UPSien lisäksi mahdollisesti peräkärrygeneraattorin millä varmistaisin sähköntuotannon yhtiölleni kriittisessä tilanteessa.

Niin, kumpi on sinulle tai yhtiöllesi tärkeämpi, 100 megan laajakaista vai varmuus sähkön saannista?

Kirjoittaja Olli Haukkovaara toimii vanhempana tietoturvakonsulttina Nixun Advise-yksikössä.